Helmee

Olen yrittänyt kaupoista löytää edullisia puisia helminauhoja lapsen leikkeihin. Edullisia, koska ne menevät kovin helposti vielä rikki. Voisin vähän enemmänkin maksaa hyvälaatuisesta, monivärisestä puuhelminauhasta, mutten ole sellaisia löytänyt. Kävin helmiostoksilla, ja aloittelimme tytön kanssa helmiaskartelut edullisilla Tigerista löytyneillä helmillä. Helmet maksoivat euron pussi, kuuteen nauhaan ja kuuteen rannekoruun meni n. 5 pussia helmiä sekä lähes 5 metriä joustonauhaa, jota leikkelin kyllä aika hövelisti. Joustonauhan ostin Helmimerestä hintaan 3,50 euroa. Haen ensi viikolla lisää nauhaa ja teen parit helminauhat itsellenikin. Helmimeressä myydään myös edullisia puuhelmiä, mutta harmikseni valkoiset, tummanpunaiset ja keltaiset helmet olivat lopussa. Niitä ostin Sinooperista.

Lahjatoivelista

Tein tuohon blogin reunaan Seelan lahjatoivelistan. Tytöllä ei vielä ole oikein mitään toiveita lelujen suhteen, onneksi. Duploilla leegoilu on juuri nyt in ja pop. Täksi jouluksi on tullut ihania satuaiheisia duploja. Kitara on listalla, koska haluan säästää omani hieman tuonnemmaksi. Kitarasta on saatu jo monet kiistat aikaiseksi. Kerään Seelalle muumimukeja, miksei kulhojakin. Finlaysonin Aappa -tuotteet ovat tytölle mieleen, joten laitoin niitäkin listalle.

Nimitarroja

Tilasin merten takaa nimitarroja. Toimittaja on Namebubbles.com. Päädyin näihin tarroihin, koska Tarramonsterin tuotteet olivat vähän kalliimpia. Aika hölmöä kyllä, mutta näin on. Toimituskuluja USA:sta tilatessa kun ei tullut lainkaan tällä tilausmäärällä. Otin Seelalle kokeiluun päiväkotipaketin, johon kuuluu 56 kappaletta vaatteiden nimikointiin tarkoitettuja pieniä pyöreitä pesukoneen kestäviä nimitarroja ja 16 kappaletta jalkapohjan muotoisia kenkien nimikointitarroja. Astianpesukoneen kestäviä nimikoititarroja paketissa on isoja kaksi, keskikokoisia 16 ja pieniä 18 kappaletta. Sydämenmuotoisia astianpesukoneen kestäviä tarroja on 16 kappaletta. Hirviötarrat tulivat kaupan päälle. Tilasin kummipojallekin pikkutarroja vaatteiden nimikointiin. Pyysin asiakaspalvelusta, että saisin kummipojan nimellä nuo hirviötarrat, mutta meiliin ei koskaan vastattu ja tarrat tulivat Seelan nimellä. Vähän harmittaa, koska FB -ryhmässään lupasivat että kaupanpäällistarrat saa halutessaan eri nimellä. Tällä hetkellä kaupanpäällistarrat olisi nätimmät, harmittaa siis ehkä vielä vähän enemmän. Käyttökokemuksia laitan sitten kun niitä on.

Historiallinen asuntomessupäivitys

Tyhjensin kameran ja muistin, etten tehnytkään kesällä asuntomessupäivitystä, vaikka piti. Nyt on luvassa todella pitkä kuvapäivitys Tampereen Vuoreksen asuntomessuilta. Kuvailin lähinnä itseäni miellyttäviä pieniä juttuja, sellaisia, joita voisi omaankin kotiin ajatella.

Ensimmäisenä hauska lastensänky, josta tosin jättäisin tuon tekstin pois. Seinälle maalatut pallotkin ovat ihan OK, ja alasängyn pyhittäminen pehmoleluille on hauska idea.

Finlaysonin uusi, ihana avaruus-Aappa iski heti. Odottelen kovasti, että Aappaa saisi myös lasten pussilakanasettinä. 

SPR:n Kontin tavaroilla sisustetun jokseenkin kummallisen talon parasta antia: virkkaamalla päällystetyt puuhenkarit. Tosi hauskat, mutta kuulemma vanha idea. 

Tapetoitu katto. Hmm...ehkä?

Peilillä ympäröitu ikkuna. Hauska!

En ole tapettien ystävä noin yleensä, mutta tämä oli hieno. Muistaakseni sijaitsi portaiden vieressä.

Tässä wc:ssä on aaltoja. Hienot laatat ja hieno arkku.

Mahtava seinä parisängyn takana.

Aluksi luulin, että lattiat on jääneet monessa kohteessa kesken. Huoli pois, tämä onkin ilmeisesti uusinta uutta. En oikein ole muodostanut mielipidettä, juu vai ei. Ehkä kuitenkin ei. Onhan se toki erilainen. 

Sen sijaan tämän seinän pintakäsittely on todella hieno.

Jenni A:n sauna. Kiuas on hieno. Lauteetkin ihan jees. 

Takkahuoneista en usein oikein perusta. Tässä on tyyliä. Kivat harmaan sävyt, hieno takka ja hieno seinä.

Tulikohan se nyt selväksi jo, että mustaa, harmaata ja valkoista sen olla pitää?

Mielenkiintoiset lamput ja rohkea tapetti.

Tästä kerrossängystä tykkäsin. Tapettikin on ok.

Kello, jota katsoessa tuli hymy huulille. Mahtava oivallus.

Voi, kun näin siistin kasvihuoneen saisi.

Lasipurkki on ostoslistalla. Kiva idea. Varsinkin, jos lapsonen käy kaatamassa sinne esim. litran vettä...

Lisää hienoja seinäpintoja.

Tyylikäs pesuhuone.

Saunan ei tarvitse ihan välttämättä olla musta, mutta sen valkoisen kiukaan laittaisin tähänkin mieluummin.

Seinään maalattua taidetta. Ei putoa. Divaanihan meillä jo on.

K-Raudan Treverk home, lattialaatta, joka näyttää puulta.

 Hannas myy tällaisia hienoja kirjahyllyjä. Ovat hankintalistalla.

Silmä lepää seinämaalauksessa. On se hieno. Vai olikohan se tarra... Tuolikin on hieno, mutta liaan herkkä väriltään meille. 

Suosikkikuvaan on hyvä lopettaa. Keittiö on niin ja näin, mutta pöytä ja erityisesti tuolit. Upeat! Tämän idean toteutan heti kun tulee aika uusia keittiön pöytä.

Hamstrauksesta

Alehysteriassa meinaa taas lähteä mopo käsistä. Meandin webshopin alesta olen hankkinut vaatteita sadoilla euroilla, mielestäni tarpeellisia hankintoja toki, lähinnä mekkoja ja t-paitoja ensi kesäksi tytölle ja muutamia ihania vaatteita itsellenikin. Bootzilla on myös paljon makeita vaatteita alessa, mutta päätin ennen tilaamista inventoida kaapin, jossa on isoja vaatteita odottamassa käyttäjän kasvua. Koon 92-98 cm housuja on tässä nelisenkymmentä kappaletta. Itse tehtyjä, serkkupojalta perittyjä, kirpputoreilta tai alennusmyynneistä ostettuja kaikki, mutta eiköhän tämä ala jo riittää.  Kuvan ottamisen jälkeen aloin ihmetellä eräiden kivojen lahjaksi saatujen housujen puuttumista kuvasta ja muistin yhden jemmahyllyn! Kuvasta puuttuu 19 paria housuja. Liian isot uudet paidat voi laskea kahden käden sormilla,  lisäksi on saman verran perittyjä, mutta mekkoja lienee kolmisenkymmentä ainakin, en kehtaa laskea niitä. Mönginpä tästä jonnekin kiven alle häpeämään, heippa! 

"Ostin kun halvalla sain." -Sulo Vilén

Tunnelmia ekopistepilotista

Meillä kerätään muovia. Lähellämme on kaksi ekopistettä. Pääsääntöisesti käytämme Prisman pistettä, mutta muoveja viedessä Citymarketin pistettä. Aloimme kerätä pakkausmuovia heti, kun pilotti alkoi. Muovijätteen keräyksen ansiosta jäteastiamme tyhjennetään nyt kerran kuussa, aikaisemmin kerran kahdessa viikossa. Pilottia kuulemma jatketaan, mutta vielä ei tiedetä kuinka kauan. Muovia tutkiva yritys ei myöskään ole keksinyt vielä yhtään tuotetta, jota voitaisiin keräysmuovista valmistaa, joten se käytetään energiaksi.

Näin lajittelijan näkökulmasta muovin pesu ei ole pulmallista, pesen pakkaukset käsitiskiä pestessäni viimeisenä. Mutta se kuivaaminen ja säilyttäminen. Keittiössä pitäisi olla melkeinpä oma kuivauskaappi muoville, ja tietenkin oma laatikko sekä likaiselle että puhtaalle muoville. Hankalaa ja tilaavievää, joten en oikein tiedä, jaksaisinko tätä pidemmän päälle. Jos haluaa keittiön olevan siisti ja fiksun näköinen, saa nähdä aika paljon vaivaa. Tai ehkä pitäisi pestä muovit kodinhoitohuoneessa? Sitähän meillä ei toki vielä ole. Talviaikaan vaatimus muovin kuivaamisesta tuntui myös aika hassulta, keräyslaatikoihin kun sataa lumi sisään.

Lisätietoa Ekopistepilotista täällä.

Kaupunkilähetyksen vauvaklubi

Bongasin Tamperelaisesta Kaupunkilähetyksen vauvaklubin mainoksen. Klubi kokoontuu keskustassa, Kuninkaankadulla, keskiviikkoisin klo 10-12. Mukavaa, että jotain tapahtuu kesälläkin. Minähän en ole koskaan keskiviikkoisin saapuvilla, mutta hyödyntäkääpä muut.

Valkaisukokeiluja

Ostin Sydänpyllyistä riskillä rottakarkkimekon, jossa ei ollut mitään kuvausta mekon kunnosta. Mekko oli vähän haalistunut ja vähän harmaantunut, eli meille päiväkotivaate. Uskaltauduin siihen kokeilemaan liotusta Klorite -vedessä, vaikka järki kyllä sanoo, ettei värillistä vaatetta pidä niin kohdella. Seossuhde oli noin 4 litraa kädenlämpöistä vettä ja 50 ml kloritea, liotusaika oli noin tunti. Loputuloksena on valkeat hiiret ja värinsä menettänyt kaula-aukon kanttaus.

ennen

jälkeen

Ruotsista ostin kolmen mekon setin. Yksi oli jokseenkin haalistunut pususammakkomekko, toinen hieman harmaantunut partymekko ja kolmas moitteettomassa kunnossa oleva turkoosi perhosmekko, jota lähinnä olinkin vailla. Pususammakolle ei ole mitään enää tehtävissä, se on päiväkotivaate. Perhosmekko kelpaa vaikka juhliin. Pertymekolle päätin tehdä valkaisukokeen Vanishilla. Käytin valkoista Vanishia ½ mitallista neljään litraan kädenlämmintä vettä. Loputuloksena on ehkä hieman valkoisempi mekon pohja, ei nyt kuitenkaan mikään häikäisevän valkoinen. Kaulus säilytti värinsä, samoin kenkaan värilliset osat. Valitettavasti en muistanut ottaa mekosta kuvaa ennen liotusta.. Liotusaika oli aikataulusyistä noin kaksi tuntia. Harmaus mielestäni hieman väheni, mutta ajattelin vielä uusia liotuksen ennen seuraavaa pesua.

Partymekko Vanish -liotuksen jälkeen

Lopputulos kokeilusta siis on, että Klorite valkaisee paremmin, mutta jos vaatteessa on värillinen resorikanttaus, kannattaa tyytyä Vanishiin.

Velour höyrypesussa

Vuorossa on pesuaiheinen postaus. Teen tämän lähinnä, koska eräällä FB -palstalla olen keskustellut aiheesta velourin pehmennys, eivätkä höyrypesuun kaikki uskoneet.

Kuvissa on kolmet Lindexin velourhousut narukuivina ja höyrypesun ja uuden narukuivatuksen jälkeen. Märkään vaatteeseen höyrypesu ei toimi yhtä hyvin. Meillä on LG:n höyrypesukone, jonka 20 minuutin höyryohjelmalla pyöritän velourvaatteet, kun niitä on kuivana tarpeeksi. Otin lähikuvat sekä salamalla että ilman salamaa.

ENNEN

JÄLKEEN

Elinvoimaa

Prismasta viikko sitten lauantaina ostettu gerbera unohtui paperipussiin hyllyn päälle. Löysin kukan tänään, eli se on ollut kuusi vuorokautta ilman valoa ja vettä. 

Voimallista päivää itse kullekin!

Linkit päivitetty

Sivun alalaidassa olevat linkkiluettelot on, tällä kertaa onnistuneesti, ryhmitelty uudelleen ja päivitetty. Millään tavalla täydellinen listaus suosikkipuodeistani ei ole kyseessä, mutta päivittelen sitä kun muistuu puoteja mieleen.

Niksipirkka

Seela repii meidän keittiön laatikoista kauhat ja lastat pois päivittäin. Stopparit eivät tuossa ikivanhassa laatikostossa toimi ollenkaan, sillä laatikot pääsevät liikkumaan sivusuunnassa, eivätkä klipsut osu kohdilleen. Noita isompia jaksan nostella, mutta nyt kun lapsi oppi nousemaan tuolille ja siitä pöydälle, ei ruokailuvälinelaatikon säilytys ruokapöydällä enää auta mitään. Lisäksi meillä on aivan liian vähän laskutilaa. Lähdin Ikeaan ostamaan Trofast seinähyllyä, mutta loppuhan ne oli luonnollisesti. Kassan luona sain luovuuspuuskan. Nyt meillä on tällainen viiden euron väliaikaisratkaisu, joka on käytännössä seinään ruuvattu kirjoitusvälineteline. Siis tuolla esineellähän ei oikeasti ole mitään virkaa, paitsi ehkä rekvisiittana jossain asuntonäytössä. Eihän se pysy pöydällä edes pystyssä.

Ainoa positiivinen asia tässä kauan kesken olevassa remontissa on, että voi surutta toteuttaa itseään, kun pinnoilla ei ole mitään väliä. Lapsikin voi pirtää seinään, eikä äidin verenpaine nouse yhtään. Testattu on.

Kelakukkanen

"Osittaisen hoitorahan saaminen edellyttää, että keskimääräinen viikottainen työaika on lapsen hoidon vuoksi enintään 30 tuntia." Kelan sivuilla on mainittu, että yleisimmät järjestelyt ovat nelipäiväinen työviikko tai 6 -tuntiset työpäivät. Tämä siis tarkoittaa, että jos normaalisti 37 tai 37,5 viikkotuntia tekevä henkilö on töissä neljä päivää viikossa, hän on oikeutettu tukeen, mutta jos taas työehtosopimuksen mukainen viikkotuntimäärä onkin 40 tuntia, ei nelipäiväisellä työviikolla olekaan oikeutta osittaiseen hoitorahaan, koska viikkotyötunteja jää 32. Jos siten lyehentää vielä yhtä päivää joka viikko kahdella tunnilla, palkanmenetys on käytännössä suurempi kuin osittainen hoitoraha, eli siinä taas ei ole mitään järkeä. Kenen etu - lapsenko? Ja näitä kukkasiahan meillä riittää.

Mitä tekisin toisin

Pirpana täytti juuri kuusi kuukautta. Aika kuluu käsittämätöntä vauhtia. Palasin maanantaina töihin, joten postaukset ehkä hieman harvenevat, mutta tuskin heti loppuvat. Uni ei tänään tahdo tulla, joten aloin pohtia olisiko jotain minkä tekisin toisin, jos uuden tilaisuuden saisin.

No ensinnäkin. Raskausvaivoja on toisilla enemmän, toisilla vähemmän, mutta jos ryhtyy lapsentekopuuhiin ollessaan jo lähtötilanteessa merkittävästi ylipainoinen, on vaivoja tiedossa todennäköisesti enemmän. Omalla kohdallani odotus sujui melko hyvin. Mitä nyt oli kohdun kovettumista aina yli 200 metrin kävelystä, järkyttävä hermosärky vasemmassa reidessä, nilkat kuin elefantilla, syndroma canalis carpi molemmissa käsissä, raastava kipu oikeassa kyljessä kahden viimeisen kuukauden ajan ja viimeisen kuukauden aikana vielä korkeuksiin kohoavat verenpainelukemat. Pystyin kuitenkin olemaan loppuun asti töissä, lähinnä puupäisyyteni ansiosta. Toista kertaa en kuitenkaan moiseen ryhdy, enkä muillekaan suosittele. Laihduta ensin.

En vaivautunut hankkimaan odotusaikana mitään tietoa kantovälineistä tai kestovaipoista. Olisi kannattanut käydä esittelyissä tai messuilla hipeltämässä tavaroita, Kestovaippainfoakin olisi voinut lueskella aikaisemmin. Kestojen kokeilupaketti kannattaisi myös vuokrata ensin. Toisaalta meillä ei nyt ole mitään varsinaisia hutivaippoja, ne on myyty pois. Samaa vaippamallia ei kannata ostaa montaa ennen kunnon testaamista. BabyStylen taskujen kanssa tyrin tässä asiassa ja itse asiassa näytän rikkovan tätä omaa sääntöäni jatkuvasti. Onneksi lapselle sopii melkein vaippa kuin vaippa. Harsojen kanssa mokasin myös. Kuvittelin, että kaikki harsot käyvät vaippailuun, joten ei ihme, että ei oikein onnistunut. Tällä hetkellä ei tosin kiinnosta edes harsoja kokeilla, kun tiedän paremmasta.
Raskausaikana olisi ollut hyvää aikaa pyydystää tarjouksista kiinnostavien vaippojen kokeilukappaleita tai huutaa edullisia käytettyjä Huutiksesta. Olisi säästynyt selvää seteliä.

Olisi kannattanut myös kysellä kokemuksia turvakaukaloista ennen ostamista. Ostin mielestäni hyvän kaukalon, vieläpä omaan autooni suositellun, eli Britaxin Baby-Safen turvavyötelakalla. Meillä on autoina Volvon V50 ja sitikan Safira. Kumpaankaan autoon telakka kaukaloineen ei istu hyvään asentoon, kaukalo jää liikaa nokalleen. Kun lapsi nukahtaa, hänen päänsä ei nojaa rennosti taaksepäin, vaan nuupahtaa eteen. Jarrutuksissa ja kaasutuksissa nukkuvan lapsen pää myös aina retkahtelee, koska asento on väärä. Kuulostaa pahalta, näyttää pahemmalta ja autoa on huono ajaa toinen käsi nukkuvan lapsen otsassa kiinni. Takaistuimessa ei mitään säätöjä ole, etuistuimen säädötkään eivät riitä. Ongelman ratkaisuna on autosta riippuen viiden - seitsemän sentin korokeviritys telakan alla jalkopäässä. Harmittaa.

Koon 62 cm vaatteita jäi paljon käyttämättä kokonaan ja loputkin vähälle käytölle. Tyttö jotenkin ponkaisi koko vatekoon ohi, suoraan kokoon 68. Osittain tämä johtuu siitä että siirryimme tuossa vaiheessa kestoilemaan ja bodyt eivät olisi menneet kiinni ilman jatkopalaa. Mistäpä tuonkin tiesi? Pieniä koon 50 cm vaatteita en uskaltanut ostaa etukäteen, kun kaikki sanoivat, ettei pieniä vaatteita niin tarvitse. Niitä oli sitten heti lapsen synnyttyä lähdettävä ostamaan lisää. Olisi muuten ihanaa, jos joku jaksaisi kasata vaikka blogiinsa tietoa eri merkkisistä vauvanvaatteista. Koot vaihtelevat hurjasti. Olisi mukava tietää missä merkissä koko vastaa lapsen todellista kokoa (pituutta), missä pitää valita kokoa isompi vaate, mikä on kapeaa, mikä leveää ja tietysti hinta-laatusuhteestakin mielellään lukisi kokemuksia. Ja mahdollisimman tiiviisti tietysti. Tästä aiheesta omia kokemuksia voisin ehkä postata jossain välissä - mahdollisesti ihan mittojen kanssa. Toinen ärsyttävä asia ovat pesuohjeet. Unohdan aina lukea pesuohjelapun kaupassa. Kotona sitten harmittaa, kun tuli ostettua käsin tai 30 asteessa pestäväksi suositeltu "merkkivaate". Siis mikälie riepu, jos ei kunnon pesua muka kestä. Oikeasti kyseessä on vastuunpakoilu, muuta syytä 30 asteen pesuohjeelle 100%:n puuvillabodyssa en keksi. 

Imetyksestä valittelin jo aikaisemmassa postauksessa. Rintakumin käyttöönotto ja saamani heikko imetysohjaus - puhumattakaan pulloruokintaohjauksesta, herra nähköön - jäi kyllä harmittamaan. Lapsi kuitenkin kasvaa ja kehittyy normaalisti ja on iloinen, helppo, kerrassaan ihana vauva. Töihinkin pääsin kuten toivoin, ja saan kuitenkin olla kotona neljä kokonaista päivää viikossa. Asiat ovat paremmin kuin hyvin ja kaikki edellä luetellut huolet kovin pieniä. Oi onnea.

Blogger tarvitsisi myös vaipan

Bloggeriin on tehty tai tehdään päivityksiä. Tekstieditori ei toimi, rivinvaihtoja/kappalevaihtoja ei jostain syytä saa toimimaan ja kuvatkin tulevat välillä ihan mihin sattuu. Edit: Kävin lisäämässä vaippaarvostelupostaukseen <p>:t sopiviin paikkoihin, ihan ite, kato. No eipä ole kyllä Tite-pk mennyt hukkaan, vai mitä, häh? Hymiö ja LOL.

Aah. Huomasin juuri, että tunnin työ uusien linkkilistojen kanssa on mennyt harakoille. Onpa hienoa! Ne näyttävät palanneen vanhaan asuunsa. Kirosana. 

Varamuisti

Laitoin nuo meidän prinsessan mitat tuohon sivuun, siitä voi tarkistaa jos on tarpeen. Mittailen lisää huomenna.

Kastejuhlamuistelot

Kirjoitan tämän postauksen, jotta muistaisin mitä tuli tehtyä.

Kastetilaisuus pidettiin Aleksanterin kirkon kryptassa. Vieraita oli noin 20. Tälle määrälle pieni ja intiimi alasali toimi mielestäni mainiosti. Kryptassa on tiloiltaan pieni, mutta varustelultaan suuri keittiö, jossa on mm. kaksi isoa jääkaappia ja pakastin. Kahvinkeittiminä on kaksi tuplamokkamasteria. Kahvi- ja teeastiastot, kaikki ottimet ja jonkin verran tarjoilulautasia löytyy kaapeista. Isommille kakuille pitää varata omat tarjoiluastiat. Seurakunnalta voi lainata valkoisia pöytäliinoja hintaan 6 euroa/likaantunut. Emme vaihtaneet kahvittelupöytiin valkoisia liinoja, niissä olleet pellavakaitaliinat olivat mielestäni tarpeeksi juhlavat. Tarkoitus oli ottaa mukaan omat pöytäliinat tarjoilupöytään, mutta en missään vaiheessa ehtinyt silittää niitä. Käytimme omaa kynttilää, päänkuivausliinaa ja kastemaljaa, mutta nekin kaikki olisi saanut lainaksi. Kukat tilasin vaunulenkillä Ilves-Kukasta Itsenäsyydenkadulta. Mitään ohjeita en osannut tekijälle antaa. Parilla kympillä sain kuitenkin kivan näköisen kimpun, joka ilahdutti kotonakin vielä lähes viikon ajan.

Kastepöytä

Kakkujen koristelu jätettiin aamuun. Heräsin klo 9, aikaisemmin en jaksanut nousta yöhön venyneen voikkarikakkujen täytön vuoksi. Sain kyllä voileipäkakut koristeltua, mutta hiuksiani en ehtinyt laittaa, en myöskään meikata. Pikkusisko onneksi täytti ja koristeli täytekakut. Lähtötohinoissa jäin vielä tunikan helman lenkistä kiinni kenkäkaapin nuppiin...mummo pääsi ompeluhommiin.

Kastetilaisuus alkoi klo 14, mutta pääsimme tilaan vasta klo 13 edellisen varauksen takia. Tilan käyttö oli ilmaista viiden ensimmäisen tunnin ajan. Tunti paikkojen järjestelyyn ja päivänsankarin valmisteluun oli liian lyhyt aika, ainakin meille. Kannattaa varata pari tuntia, hössötys vähenee. Kaikkea ei myöskään kannata yrittää tehdä itse. Minä yritin. Voimat eivät loppuneet, mutta aika kylläkin.  Onneksi olin tajunnut että tarvitsemme kahvinkeittäjän tilaisuuteen. Ja ihana kylmäkkö meillä olikin - tarjottavat ilmestyivät pöytään nätisti aseteltuina ja kahvia oli koko ajan tarjolla. Koristelematta jääneet muffinssitkin hän ehti viimeistellä. Suosittelen lämpimästi vastaavaa menettelyä.

En muuten ollut ikinä kuullutkaan, ettei kastevettä saa kaataa viemäriin. Tuntui aika oudolta ajatukselta. Pienen painostuksen alla pakkasin sitten veden tuttipulloon ja kävin kaatamassa kotipihaan koivun juurelle.

----

Kastetilaisuuden tarjottavat

*Kinkku-fetahyrrät ja jauheliha-emmentalhyrrät

*Rieskarullat kylmäsavulohesta ja kylmäsavuhärästä (myös gluteeniton)

*Rieskamakit tonnikalasta (myös gluteeniton)

*Kinkku-salamivoileipäkakku

*Lihaisa voileipäkakku (gluteeniton)

*Täytekakku pähkinäsuklaatäytteellä (gluteeniton)

*Täytekakku suklaatäytteillä, valkosuklaa ja maitosuklaa (gluteeniton)

*Suklaamuffinssit (gluteeniton)

*Murotaikinapikkuleivät (myös gluteeniton), neljä eri makua 

*Vaniljakierteet

*Kahvi, tee, mehu

----

Hyrrät n. 20 kpl

2 dl vettä

2/3 tl suolaa

3 rkl (oliivi)öljyä

5 dl jauhoja

1 pss kuivahiivaa

Tee hiivataikina. Jos taikina tuntuu kovin löysältä, lisää hieman jauhoja. Jos taikina jää liian löysäksi, sen rullaaminen on hankalaa. Anna kohota 30 min. Kaulitse isoksi ohueksi levyksi, kuin tekisit pizzaa. Täytä ja rullaa heti kääretortun tapaan. Leikkaa rullasta 2 cm leveitä paloja. Nosta suoraan leivinpaperin päälle tai pullavuokiin. Paista 225 asteessa keskitasolla 15-18 min.

Feta-kinkkutäyte

1 prk tomaattipyrettä

1 pss kinkkusuikaleita

1 pieni tai 1/2 isosta sipulista, kuullota

100 g fetaa murustettuna

Jauhelihatäyte

1 prk tomaattipyrettä

400 g kypsää jauhelihaa

mausteita oman maun mukaan, esim. paprika, jauhelihamauste, Italian yrtit, pippurisekoitus

1 pieni sipuli tai 1/2 isosta, kuullota

100 g emmentaljuustoa (sinileima) raasteena

Gluteeniton kakkupohja, iso

6 munaa

2 dl sokeria

1,5 dl glut.jauhoseosta

1 dl perunajauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

Meidän kakuissa oli suklainen pohja, taikinaan lisätään 3 rkl kaakaojauhoa ja jauho-perunajauhoseoksesta vähennetään sama määrä. Valmistetaan kuten tavallinen kakkupohja. Paistetaan 175 asteteessa 40 min. Vuuan jauhottamiseen voi käyttää joko gluteenitonta korppujauhoa tai gluteenitonta jauhoseosta. Maussa ei huomaa mitään eroa tavalliseen kakkupohjaan. Ohjeen sain ystävältäni. Kokeilin ensin Semperin ohjeella ja epäonnistuin surkeasti. Ilmeisesti perunajauhon lisäys on jutun juju.

Täytteiden ohjeet nappasin Kinuskikisan blogista. Toiseen kakkuun tuli pähkinäsuklaatäyte ja Nutella, toiseen maitosuklaa- ja valkosuklaatäytteet sekä ohut kerros Lemon curd -sitruunatahnaa molempien täytekerrosten alle. Mahtavia yhdistelmiä molemmat.  Sitruunatahna on ilmeisesti muodissa, sitä saa meidän lähikaupastammekin.

Marsipaanikoristeita on helppo tehdä

Yllä yksi kakunkoristeista. Aikaisempaa kokemusta marsipaanin työstämisestä minulla ei ole. Marsipaani on kuin muovailuvahaa, se notkistetaan ja sitten vain muotoilemaan. Kertakäyttöhanskat tarvitaan sormenjälkien välttämiseksi. Erilaiset muotoilutyökalut helpottavat työstämistä. Paremman puutteessa apua saa nuppineulasta ja hammastikusta. Välineiden ja alustan tulee olla kuivia ja puhtaita. Tein myös nimikyltin kaulimalla valkoisesta marsipaanista. Tekstin kirjoitin mustalla elintarvikeväritussilla, joita myy Ullanunelma. Marsipaanin pinnan tulee olla kuiva kirjoittaessa, muuten teksti leviää. Kuivuminen voi kestää useampia vuorokausia. Helppoja marsipaanikoristeita saa kaulitusta marsipaanista yhdistelemällä erivärisiä ja -kokoisia piparimuotilla otettuja kuvioita.

Murotaikina kaulittaviin pikkuleipiin

12 dl jauhoja

4 dl sokeria

500 g voita

1 muna

Tämä on valtava määrä taikinaa! Sen voi jakaa useampaan osaan ja tehdä erimakuisia keksejä. Keksien määrä riippuu muotin koosta, mutta taikinasta tulee yhteensä noin 80-100 keksiä. Kokeilin neljää eri taikinaa. Kinuskikissan taikinaa, Kotiruoka -kirjan tavallista murotaikinaa ja kaaviloitavien pikkuleipien taikinaa sekä tätä, jonka löysin Tasty Cake -blogista. Tällä taikinalla saa kauniita ja tarkkarajaisia pikkuleipiä, koska taikinassa ei ole lainkaan leivinjauhetta. Nämä sopivat siis hienosti koristeltaviksi esim. pikeerillä. Ajatuksena oli pursotella lapsen nimi pikeerillä kekseihin, mutta se jäi ajan puutten takia tekemättä.

1/4 taikinaan mauksi voi lisätä lisätä esim. jokin näistä:

*1 dl kookosjauhetta

*1 dl suklaarouhetta

*1/2 sitruunan tai appelsiinin kuori hienona raasteena

*1 dl Wiener nougat crushia

*3 rkl kaakaojauhetta

*1 tl kanelia tai kaardemummaa

*1 dl mantelijauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muna taikinaan koko ajan vatkaten. Sekoittele jauhot taikinaan, älä vaivaa. Lisää lopuksi valitsemasi mausteet. Kääri taikina kelmuun tai leivinpaperiin ja laita jääkaappiin hieman jähmettymään. Taikina kyllä säilyy jääkaapissa monta päivää, itse tein takinat 2 päivää ennen leipomista. Ota muotilla keksejä. Paista 200 astessa noin 8 min. Keksejä täytyy vahtia paistamisen aikana, niiden ei kuulu saada juurikaan väriä.

Ylävasemmalla oheisella ohjeella tehty ja mantelijauheella maustettu keksi. Yläoikealla kotiruoka-kirjan ohjeella tehty, mukana pähkinäruohetta. Alarivissä Kinuskikissan ohjeella tehdyt, Wiener nougat crush -keksi vasemmalla, kookos oikealla.

Lihaisa voileipäkakku 

2 pkt paahtoleipää tai gluteenitonta paahtoleipää tai gluteenitonta vuokaleipää

Täyte 1:

200 g maksapasteijaa purkissa

1 iso tai 2 pientä maustekurkkua

loraus kermaa/maitoa/kermaviiliä maksapasteijan notkistamiseen, jos tarpeen

Täyte 2:

200 g palvikinkkua

1 punainen paprika

100 g emmentaljuustoa raasteena (sinileima)

1,5 dl kermaviiliä

1 tl sinappia

Kostutukseen 2 dl kädenlämpöistä kasvislientä (tarkista että liemikuutio on gluteeniton).

Kuorrutukseen maustamatonta tuorejuustoa (tarkasta että on gluteeniton) n.200-300 g, lisäksi notkistamiseen hieman ranskankermaa/maitoa/kermaviiliä. Koristeluun esim. juustoraastetta, salamia, kinkkua, kirsikkatomaatteja, kurkkua, persiljaa.

Tein tällä ohjeella gluteenittoman voileipäkakun. Leivoin yhden gluteenittoman vuokaleivän Semperin ohjeella ja leikkasin sen kolmeen osaan vaakasuunnassa. Täytteitä tarvitaan tällaiseen pieneen kakkuun vain puolet ohjeen määrästä. Itsetehty leipä oli hyvänmakuinen, mutta ei juurikaan imenyt nestettä ja jäi kivikovaksi kostutusyrityksistä huolimatta. Ensi kerralla käytän valmista gluteenitonta leipää. Käytin kuorrutukseen maustamatonta Viola -tuorejuustoa kermaviilillä notkistettuna. Kuorrutteen levitys oli helppoa lastalla. Koristelin sivut juustoraasteella, mikä olikin yllättävän haastavaa. Lisäksi raaste kuivui jääkaapissa, vaikka koristelu tehtiin vasta aamulla. En suosittele. Voileipäkakun ohje on mukailtu Anna-Maija Tantun toimittamasta kirjasta Hyvää ruokahalua: Kotikokin parhaat leivontaohjeet.

Kinkku-salamivoileipäkakun ohjetta muokkasin sen verran, että Cantadoun sijasta käytin Viola Afrikan paprika -tuorejuustoa.