Pirpana täytti juuri kuusi kuukautta. Aika kuluu käsittämätöntä vauhtia. Palasin maanantaina töihin, joten postaukset ehkä hieman harvenevat, mutta tuskin heti loppuvat. Uni ei tänään tahdo tulla, joten aloin pohtia olisiko jotain minkä tekisin toisin, jos uuden tilaisuuden saisin.
No ensinnäkin. Raskausvaivoja on toisilla enemmän, toisilla vähemmän, mutta jos ryhtyy lapsentekopuuhiin ollessaan jo lähtötilanteessa merkittävästi ylipainoinen, on vaivoja tiedossa todennäköisesti enemmän. Omalla kohdallani odotus sujui melko hyvin. Mitä nyt oli kohdun kovettumista aina yli 200 metrin kävelystä, järkyttävä hermosärky vasemmassa reidessä, nilkat kuin elefantilla, syndroma canalis carpi molemmissa käsissä, raastava kipu oikeassa kyljessä kahden viimeisen kuukauden ajan ja viimeisen kuukauden aikana vielä korkeuksiin kohoavat verenpainelukemat. Pystyin kuitenkin olemaan loppuun asti töissä, lähinnä puupäisyyteni ansiosta. Toista kertaa en kuitenkaan moiseen ryhdy, enkä muillekaan suosittele. Laihduta ensin.
En vaivautunut hankkimaan odotusaikana mitään tietoa kantovälineistä tai kestovaipoista. Olisi kannattanut käydä esittelyissä tai messuilla hipeltämässä tavaroita, Kestovaippainfoakin olisi voinut lueskella aikaisemmin. Kestojen kokeilupaketti kannattaisi myös vuokrata ensin. Toisaalta meillä ei nyt ole mitään varsinaisia hutivaippoja, ne on myyty pois. Samaa vaippamallia ei kannata ostaa montaa ennen kunnon testaamista. BabyStylen taskujen kanssa tyrin tässä asiassa ja itse asiassa näytän rikkovan tätä omaa sääntöäni jatkuvasti. Onneksi lapselle sopii melkein vaippa kuin vaippa. Harsojen kanssa mokasin myös. Kuvittelin, että kaikki harsot käyvät vaippailuun, joten ei ihme, että ei oikein onnistunut. Tällä hetkellä ei tosin kiinnosta edes harsoja kokeilla, kun tiedän paremmasta.
Raskausaikana olisi ollut hyvää aikaa pyydystää tarjouksista kiinnostavien vaippojen kokeilukappaleita tai huutaa edullisia käytettyjä Huutiksesta. Olisi säästynyt selvää seteliä.
Olisi kannattanut myös kysellä kokemuksia turvakaukaloista ennen ostamista. Ostin mielestäni hyvän kaukalon, vieläpä omaan autooni suositellun, eli Britaxin Baby-Safen turvavyötelakalla. Meillä on autoina Volvon V50 ja sitikan Safira. Kumpaankaan autoon telakka kaukaloineen ei istu hyvään asentoon, kaukalo jää liikaa nokalleen. Kun lapsi nukahtaa, hänen päänsä ei nojaa rennosti taaksepäin, vaan nuupahtaa eteen. Jarrutuksissa ja kaasutuksissa nukkuvan lapsen pää myös aina retkahtelee, koska asento on väärä. Kuulostaa pahalta, näyttää pahemmalta ja autoa on huono ajaa toinen käsi nukkuvan lapsen otsassa kiinni. Takaistuimessa ei mitään säätöjä ole, etuistuimen säädötkään eivät riitä. Ongelman ratkaisuna on autosta riippuen viiden - seitsemän sentin korokeviritys telakan alla jalkopäässä. Harmittaa.
Koon 62 cm vaatteita jäi paljon käyttämättä kokonaan ja loputkin vähälle käytölle. Tyttö jotenkin ponkaisi koko vatekoon ohi, suoraan kokoon 68. Osittain tämä johtuu siitä että siirryimme tuossa vaiheessa kestoilemaan ja bodyt eivät olisi menneet kiinni ilman jatkopalaa. Mistäpä tuonkin tiesi? Pieniä koon 50 cm vaatteita en uskaltanut ostaa etukäteen, kun kaikki sanoivat, ettei pieniä vaatteita niin tarvitse. Niitä oli sitten heti lapsen synnyttyä lähdettävä ostamaan lisää. Olisi muuten ihanaa, jos joku jaksaisi kasata vaikka blogiinsa tietoa eri merkkisistä vauvanvaatteista. Koot vaihtelevat hurjasti. Olisi mukava tietää missä merkissä koko vastaa lapsen todellista kokoa (pituutta), missä pitää valita kokoa isompi vaate, mikä on kapeaa, mikä leveää ja tietysti hinta-laatusuhteestakin mielellään lukisi kokemuksia. Ja mahdollisimman tiiviisti tietysti. Tästä aiheesta omia kokemuksia voisin ehkä postata jossain välissä - mahdollisesti ihan mittojen kanssa. Toinen ärsyttävä asia ovat pesuohjeet. Unohdan aina lukea pesuohjelapun kaupassa. Kotona sitten harmittaa, kun tuli ostettua käsin tai 30 asteessa pestäväksi suositeltu "merkkivaate". Siis mikälie riepu, jos ei kunnon pesua muka kestä. Oikeasti kyseessä on vastuunpakoilu, muuta syytä 30 asteen pesuohjeelle 100%:n puuvillabodyssa en keksi.
Imetyksestä valittelin jo aikaisemmassa postauksessa. Rintakumin käyttöönotto ja saamani heikko imetysohjaus - puhumattakaan pulloruokintaohjauksesta, herra nähköön - jäi kyllä harmittamaan. Lapsi kuitenkin kasvaa ja kehittyy normaalisti ja on iloinen, helppo, kerrassaan ihana vauva. Töihinkin pääsin kuten toivoin, ja saan kuitenkin olla kotona neljä kokonaista päivää viikossa. Asiat ovat paremmin kuin hyvin ja kaikki edellä luetellut huolet kovin pieniä. Oi onnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti