Niksipirkka

Seela repii meidän keittiön laatikoista kauhat ja lastat pois päivittäin. Stopparit eivät tuossa ikivanhassa laatikostossa toimi ollenkaan, sillä laatikot pääsevät liikkumaan sivusuunnassa, eivätkä klipsut osu kohdilleen. Noita isompia jaksan nostella, mutta nyt kun lapsi oppi nousemaan tuolille ja siitä pöydälle, ei ruokailuvälinelaatikon säilytys ruokapöydällä enää auta mitään. Lisäksi meillä on aivan liian vähän laskutilaa. Lähdin Ikeaan ostamaan Trofast seinähyllyä, mutta loppuhan ne oli luonnollisesti. Kassan luona sain luovuuspuuskan. Nyt meillä on tällainen viiden euron väliaikaisratkaisu, joka on käytännössä seinään ruuvattu kirjoitusvälineteline. Siis tuolla esineellähän ei oikeasti ole mitään virkaa, paitsi ehkä rekvisiittana jossain asuntonäytössä. Eihän se pysy pöydällä edes pystyssä.

Ainoa positiivinen asia tässä kauan kesken olevassa remontissa on, että voi surutta toteuttaa itseään, kun pinnoilla ei ole mitään väliä. Lapsikin voi pirtää seinään, eikä äidin verenpaine nouse yhtään. Testattu on.