Pullapäivää seurasi muffinssipäivä

Eilen tuli pakottava tarve leipoa, koska hiivassa oli parasta ennen -päivä vastassa. Leivoin pullaa Heidin ohjeella. Olen leipaissut samalla ohjeella kerran aikaisemminkin, mahtavan makuisia. Toki näiden pulleroiden kanssa on niin, että ne ovat parhaimmillaan juuri uunista tulleina, seuraavana päivänä elämys on jo huomattavasti heikompi. Itse olen Dallaspullan suuri ystävä ja näiden pullien maku pääsee melko lähelle, joskin täytteen määrä on vähäisempi.

Kaveriksi tein vielä solmukaurasämpylöitä simppelillä perusohjeella. Grahamjauhot olivat päässeet loppumaan, joten laitoin pelkkiä vehnäjauhoja tällä kertaa. En jaksa millään pyöritellä sämppäreitä, niistä ei ikinä tule niin kauniita kuin toivoisin. Solmupullissa vekit on jotenkin siedettävämpiä.

Kaurasämpylät 16 kpl

5 dl maitoa (vettä)
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1 rkl siirappia TAI 2 rkl hunajaa
50 g voita/margariinia/öljyä
3 dl (kaura)hiutaleita
2 dl grahamjauhoja
n. 7-9 dl vehnäjauhoja

Tämä on tavallinen hiivataikina, eli jauhoja laitetaan näppituntumalla. Sämpylät paistuvat 225 asteessa noin 15 minuutissa.

Tänään etsin ohjetta, johon voisin upottaa hedelmäkulhosta löytyneet, jo parhaat päivänsä nähneet omenat. Ratkaisu löytyi taas blogista, nimittäin Anzkun kauhasta. Kirjoittajan hehkutukseen nähden muffinssit olivat hienoinen pettymys. Lisäksi niitä tuli tuolla ohjeella 8 amerikanmuffinssivuokaa + 8 tavallista muffinssivuokaa, eli aika tavalla enemmän kuin ohjeesta ymmärsin. Lensivät pakkaseen odottamaan kahvihetkiä.

Toinen hävittämistä vaativa tuote kaapissa oli joululta jäänyt omena-kanelimarmeladi. Sopiva ohje löytyi Yhteishyvä -lehden nettiversiosta. Muffareista tuli todella hyviä, kuohkeita ja meheviä. Tulivat vaan harmikseni yli äyräiden, eikä pellillisestä tarjoilukelpoisia yksilöitä löytynyt kuin kaksi. Olisi pitänyt taas keskittyä hieman enemmän.

Ohjeen mukaan muffinsseja piti tästä taikinasta tulla 10-12, mutta oikeampi määrä olisi nähdäkseni 15-17 kpl. Vuokani olivat silikonia, tavallisia paperivuokia hieman isompia, mutta amerikanmuffinssivuokia pienempiä. Ostin vuuat männäviikolla Lidlistä, vaikuttavat olevan varsin toimivia. Tavallisiin muffarivuokiin olen jokseenkin kyllästynyt. Niitä täytyy aina laittaa kaksi päällekkäin, ettei leivos leviä käsiin jo ennen uuniin laittoa ja lopputuloskin on ikävän litteä. Peltiä taas en millään jaksaisi rasvailla. Näillä mennään nyt toistaiseksi.

P.S. Näppärä keino saada tällainen hieman pedantti ihminen vaikeroimaan kerta toisensa jälkeen on asentaa uuniin neljä ritilätasoa. Kaikissa ruokaohjeissa käsketään paistaa joko uunin alatasolla tai keskitasolla...