Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Syränpyllyt

Miikkarihaalareista kirjoittelin vähän aikaa sitten. Muutaman vuoden takaisen malliston ruskeat sydänpyllyhaalarit turkoosilla sydämellä liikkuvat käytettyinäkin hinnoiltaan siellä 50-100 eurossa. Ruskea haalari on kiva, mutta turkoosi sydän ei niin mieleinen. Sydänpyllyhimoissani tein Seelalle omat sydänpyllyt. Ruskea velour on Ikasyrin jämäpala, vitosen muistaakseni maksoin siitä Lapsi-messuilla. Punainen velour on varmaankin Kangastukusta ja resorit Triteksistä Tesomalta. Juuri sopivan ruskeita kanttimateriaaleja ei löytynyt, joten päädyin punaiseen. Ehkä vähän jouluinen, mutta minun mieleeni turkoosia enemmän. Haalarin kaava on piirretty miikkarihaalareista. Yläosa on 86/92 cm mitoitusta, mutta lahkeita lyhensin 5 cm. Nyt lahkeet menevät käännettyinä ja kasvunvaraa on 4 cm. Lahkeiden käännöksen tein siistimmäksi kuin Me&I haalareissa, eli käännös on ommeltu viimeisenä, alkuperäisissä lahjekäännökset on ommeltu ennen sivusaumoja.

Näissä haalareissa on kaksi vaikeaa kohtaa. Ensimmäinen on haaran lisäpala. Sen kanssa nöyrryin, otin neulan käteen ja harsin palan paikalleen molemmilla kiinityskerroilla. Ensin piti tietysti kokeilla harsimatta ja pieleenhän se meni. Kanttaukset ovat toinen todella hermojarepivä kohta. Harjoittelin kahdesti ennen varsinaisen työn tekemistä.

Tekniikka on nyt seuraavanlainen:
Leikataan 4 cm kaitale, jonka toiseen reunaan silitetään 1 cm käänne. Kaitaleen pituus saa olla reunan pituus, loput leikataan pois huolittelun jälkeen.
Saumataan kaitale kiinni op:lle oikea oikeaa vasten taittamattomasta reunasta. Kaitaletta venytetään juuri niin kuin kaikisa ohjeissa EI sanota, eli venytys suorissa kohdissa ja lähes venyttämättä haalarin olkainten tiukoissa kurveissa. Jos suoralla ei venytä, alkaa kanttaus lörpöttää. Kurvit taas ovat niin tiukkoja, että ne kipristyvät voimakkaasti, jos niissä venyttää vähänkään.
Käännetään kaitale nurjalle, neulataan nuppineuloilla sieltä täältä. Kanttauksesta tulee nelinkertainen.
Ommellaan tavallisen ompeleen vahvistetulla suoraompeleella oikealta puolelta.

Kokeilin testausvaiheessa myös kolminkertaista kanttausta, joka olisi kyllä ohkaisempi. Kolminkertaisessa kanttauksessa tikkaus tehdään kaksoisneulalla ja liika kangas vain leikataan nurjalta pois. Tuli ruma, ei kestä katsoa sitä nurjaa. Joten tällä mennään.  Nepitin haalarin Kotimäen Puodista ostetuilla sydämenmuotoisilla KAM -nepeillä. Tukikankaaksi velourien väliin tuuppasin napakkaa puuvillaa, joka jää siis täysin piiloon  En jaksanut enää illalla alkaa hiomaan napinläpiä, eikä meillä olisi ollut mitän söpöjä nappejakaan kotona. KAM -nepeissä menee vain pari minuuttia. Ai niin, ja nepit pysyy kiinni, nappien kanssa on välillä vähän niin ja näin.

Hyvän mielen haalarit

1 kommentti:

  1. näin aloittelevana ompelijaharrastajana kiinnostaa kysyä, millä onnistuu velourkankaan ompelu? siis, ettei se veny koko ajan ja tulis suht siisti jälki... kokeilin normaalilla ompelukoneella ilman sen kummempia asetusmuutoksia, niin kyllä sekä siksak että suora ommel venyttävät kangasta niin, ettei siitä edes tyynynpäällistä saa ommeltua, että se olisi katseenkestävä tekele.. :/

    VastaaPoista